Minulla on viha-rakkaussuhde muovikasseihin. Keittiökaapin nurkkaan kasautuvat kassit tuottavat ahdistusta, vaikka samalla tiedostan, että en niitä ilmankaan pärjäisi.Olen käynyt yksipuolista taistelua muovikassien ylivaltaa vastaan opiskeluvuosistani lähtien. Kankaiset ostoskassit ovat taistelustrategiani tärkein osa: niitä minulla aina autossa valmiina ja kotona vielä reilusti lisää.
Strategian toinen osa on vältellä uusien muovipussien ostamista. Jokainen kauppareissulta mukaani tarttuva muovikassi on henkilökohtainen tappio – olkoon pussukka sitten ilmainen tai maksullinen. Esimerkiksi vaatekaupoissa muovisen ylivallan edessä pitää olla tarkkana. Ostoksethan tungetaan automaattisesti muovikassiin viimeistään siinä vaiheessa, kun asiakas näpyttelee tunnuslukuaan laitteeseen. Aika usein on tullut pakkaustoiminto keskeytettyä ja pantua ostokset jo mukana olevaan kassiin.
Vaikeammin välteltäviä ovat ohuet pikkupussit, joita käytetään esimerkiksi hedelmien pakkaamiseen. En ole päässyt niin pitkälle, että olisin ommellut tai hankkinut omenoille, appelsiineille ja päärynöille kestopusseja. Banaaneja en koskaan tunge muovipussiin vaan länttään hintatarran suoraan terttuun kiinni. Siinä säästyy yhdeltä pussipaholaiselta.
Tätä taustaa vasten ei liene yllättävää, että olin Suomen Luonto -lehden kanssa lämpimästi samaa mieltä, kun se valitsi viime vuoden turhakkeeksi muovikassin. Lehden toimitus valitsi turhakkeen yli 500 ehdokkaan joukosta. Ehdolla olivat myös muun muassa hiustenpidennys, pakattu kolmioleipä ja Postinen.
Turhake on valittu vuodesta 2000. Takavuosina kyseenalaisen tittelin ovat saaneet muun muassa hyönteisansa (2014), ilotulite (2009) ja kaupunkimaasturi (2005). Turhakkeen tittelin saava tuote on ”turha, hyödytön, käsittämätön tai häiritsevä” ja sillä on myös haitallisia ympäristövaikutuksia.
Turhakkeen leima tuskin poistaa muovikasseja maastamme. Jokainen suomalainen käyttää niitä noin 55 vuodessa. Lisäksi tulevat ne ohuet pussit: niitä meillä käytetään huikeat 900 miljoonaa kappaletta joka vuosi. Pussikansana olemme kuitenkin EU:n pienimmästä päästä, mikä johtunee muovikassien maksullisuudesta.
Nykyisen jätelain mukaan muovipussienkin keräysvastuu on tuottajilla, joiden kuuluu järjestää keräyspisteitä muovipakkauksille. Järviseudulla muovin keräyspisteistä vastaa Rinki oy.
Kyseessä on pitkäaikainen riesa: yhden muovipussin hajoaminen luonnossa kestää 10–20 vuotta. Maailman meriin päätyvä roska on valtaosin muovia. Pilkkoutunut muovi päätyy vedessä elävien eläinten vatsaan ja lopulta jopa takaisin ihmiseen. Merivirrat ovat kasanneet maailman merille valtavia muovipyörteitä. Niistä laajin lilluu Tyynellä valtamerellä. Se on pinta-alaltaan suurempi kuin Keski-Eurooppa.
Kolumni on julkaistu Järviseudun Sanomissa 11.1.
